Hakkuutapa – Kaistalehakkuu 

10. Kesäkuuta 2022

Kaistalehakkuulla tarkoitetaan hakkuutapaa, jossa metsään hakataan 25–50 metriä leveitä kaistaleita. Kaistalehakkuun ideana on, että reunametsikkö uudistaa hakatun alueen luontaisesti. Suositeltava kaistaleen leveys on 50 metriä, mutta jos siementävää reunametsää on vain toisella puolella, suositeltava leveys on 25 metriä.  Hakkuutapa sopii parhaiten pienille uudistusaloille ja kosteisiin korpinotkoihin.

Kaistalehakkuu lehtomaisella kankaalla.

Mille kasvupaikalle ja maalajityypille kaistalehakkuuta suositetellaan?

Kangasmailla kaistalehakkuuta suositellaan lehtomaisille sekä tuoreille kankaille. Lehtomaisella kankaalla kaistalehakkuu sopii kaikille maalajiryhmille eli hienolle, keskikarkealla ja karkealle. Hienolla maalajilla ei suositella maanmuokkausta. Keskikarkealla ja karkealla suositellaan maanpintaa paljastavaa maanmuokkausta.

Tuoreella kankaalla kaistalehakkuun suositukset ovat samanlaisia kuin lehtomaisella kankaalla, pois lukien se, että tuoreen kankaan karkeilla maalajeilla ei kaistalehakkuuta suositella ollenkaan.  Kangasmaiden lisäksi uudistamistapaa suositellaan kosteisiin korpinotkoihin. Viimevuosina on tutkittu turvemaiden kaistalehakkuita, joissa hakkaamattomat puut jätetään haihduttamaan vettä, jonka seurauksena mahdollinen kunnostusojitus voidaan välttää.

Suunnittelu

Kaistalehakkuuta suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon ilmansuunnat. Kaistalehakkuiden tekeminen kannattaa aloittaa metsän pohjoispuolelta ja kaistaleen suunta on suositeltavaa olla itä-länsisuuntainen. Reunametsikkö varjostaa näin kaistaletta, joka vähentää heinittymistä sekä tasoittaa uudistusalan pienilmastoa.

Uudistamista edesauttavat asiat

Kaistalehakkuun uudistumisen onnistumisen todennäköisyyttä kasvattaa olemassa oleva alikasvos sekä hyvän siemenvuoden ajoitus suhteutettuna hakkuuseen. Jos alikasvosta ei ole, voidaan taimettumista parantaa maanmuokkauksella. Maanmuokkausta ei kuitenkaan suositella soistuneille kankaille tai turvemaille.  Kuusella hyviä siemenvuosia on noin yksi tai kaksi kertaa kymmenessä vuodessa.

Jos olemassa olevat taimet lähtevät kasvamaan/taimettuminen onnistuu, on kaistalehakkuu metsänomistajalle taloudellisesti kannattava, koska metsänomistaja säästää metsänuudistamiskustannukset. Kun alalla olevat taimet ovat kasvaneet tarpeeksi, voidaan olemassa olevaa kaistaletta laajentaa varovaisesti reunasta, jolloin syntyy uutta alaa, johon taimettumista voi tapahtua. Menetelmä mahdollistaa näin metsänomistajalle taloudellista tuottoa uudistuskypsälle metsälle pitäen metsän peitteisenä ilman laajoja uudistusaloja taikka uudistuksen kustannuksia.

Kaistalehakkuun riskit

Kaistalehakkuuseen sisältyy myös riskejä. Aukon reunassa olevat kuuset altistuvat tuuli- sekä hyönteistuhoille tuuli- ja kasvuolosuhteiden muututtua. Tiheässä metsässä olevien puiden juuret eivät ole tottuneita tuuleen, jonka seurauksena ne kaatuvat herkemmin tuulessa. Valon määrän lisääntyessä paljon kerralla aukon reunalla olevat kuuset altistuvat stressille, jonka seurauksena puut ovat alttiimpia hyönteistuhoille. Tuhojen lisäksi on myös mahdollista, että luontainen uudistuminen ei onnistu vaan aukko heinittyy, jolloin metsän taloudellinen tuotto kärsii. On myös hyvä muistaa, että luontaisesti uudistaessa etenkin kuusen osalta taimien pituuskasvu on selkeästi hitaampaa verrattuna jalostettuihin taimiin.

Yhteenvetona kaistalehakkuun menetelmän hyvät ja huonot puolet

+ Muokkaa maisemaa vain maltillisesti verrattuna avohakkuuseen

+ Kustannussäästöt metsänuudistamisesta

+ Mahdollisuus tasaisempiin metsätuloihin

­- Mahdolliset tuuli- ja hyönteistuhot

– Luontaisen uudistumisen epäonnistuminen

– Luontaisessa uudistumisessa ei saada taimien jalostushyötyä

Ota yhteyttä!