Riista ja metsätalous

6. marraskuuta, 2024

Suomen maapinta-alasta 86% eli noin 26 miljoonaa hehtaaria on metsätalousmaaksi luokiteltua aluetta. Tällä metsätalousmaalla asustaa runsas lajikirjo eläimiä, joista osa on metsästyksen kohteena. Näistä käytetään yleisnimitystä riistalajit. Metsätalouden toimenpiteet aiheuttavat väistämättä muutoksia myös riistaeläinten elinympäristössä. Tästä johtuen hyvän metsänkäsittelyn ohjeet, sertifiointivaatimukset sekä osittain jopa metsälaki ohjaavat metsien käsittelyä myös riistan elinolosuhteet huomioon ottaen.

Metsän eläimille metsätalouden toimenpiteillä on aiheutettu haittaa, mutta myös hyötyäkin. Metsästyksen harrastajalle vanhempien eränkävijöiden tarinat satapäisistä huurremetsoparvista herättävät kieltämättä pientä saaliskateutta. Metsätalouden vaikutus riistakantoihin on usein keskusteluissa ”pahiksen” roolissa. Eläimet sopeutuvat kuitenkin pääosin hyvin ympäristön muutoksiin ja etsivät tarvittaessa itselleen sopivia elinympäristöjä.

Kanalintukantamme elää osittain luonnon omaa sykliä, kanta nousee ja laskee noin seitsemän vuoden jaksoissa ihmisen toimista riippumatta. Kanta on kuitenkin väistämättä kärsinyt myös metsätalouden toimenpiteistä. Nykyisillä metsänkäsittelyohjeilla haittoja pyritään vähentämään. Kansallislintumme metso on jopa antanut nimensä valtakunnalliseen metsien suojeluohjelmaan. Metson soidinpaikkavaatimukset täyttyvät parhaiten uudistuskypsissä metsissä ja rekisteröityjen soidinpaikkojen käsittelyssä on rajoituksia.

Teerikantamme on viime aikoina hieman noussut. Teeri on sopeutunut elämään talousmetsissä hyvin, samoin kuin pienin kanalintumme pyy. Kaikille näille lajeille on kuitenkin syytä turvata riittävä suoja ja ravinnon saanti myös kasvatusmetsissä. Vähempiarvoiset lehtipuut haapa, leppä ja koivu ovat tärkeitä lajien menestymisen kannalta. Kanalinnuistamme riekko on saanut eniten siipeensä metsien käsittelyn takia. Riekko elää suuren osan vuodesta suoalueilla ja osin tarpeettomatkin metsäojitukset ovat huonontaneet riekkojen elinympäristöjä voimakkaasti. Huonotuottoisia ojitettuja suoalueita ennallistetaan valtion tuella.

Suuri riistaeläin hirvi herättää suuria tunteita sekä metsänomistajien että metsästäjien puolella. Metsänomistajat näkevät hirven rosvona, joka tuhoaa nuoret männyn taimikot, kun taas metsästäjät pitävät tiheää hirvikantaa tarpeellisen proteiinin lähteenä ja harrastustoiminnan mahdollistajana. Tätä tarkastellessa on syytä tiedostaa, miksi hirvikantamme on lähes kolme yksilöä neliökilometrillä ja kanta kasvaisi eksponentiaalisesti ilman metsästystä. Tärkeimpänä vaikuttajana tähän on metsätalous. Toisin kuin muiden riistaeläinten kohdalla, hirven elinolosuhteita pyritään nykyään huonontamaan hyvän metsänhoitotavan mukaisessa metsien käsittelyssä.

Pienemmistä nisäkkäistä metsästyksen piirissä ovat jänis, majava sekä turkiseläimet. Alkuperäinen majavakantamme on aikojen saatossa metsästetty lähes sukupuuttoon. Tilalle tuotu kanadanmajava on vallannut käytännössä jo koko Suomen. Metsänomistajalle ahkerana patoajana toimiva majava aiheuttaa harmia paikallisesti ja sen kantaa pyritään säätelemään metsästyksellä. Jänis ja turkiseläimet elävät pääsääntöisesti lähes missä tahansa ympäristössä, kun vain suojaa ja ravintoa on tarjolla.

Vesilintujen osalta metsätalouden vaikutukset ovat vähäisempiä. Tokihan laajamittainen soiden kuivatus on kaventanut tiettyjen lajien elinpiirejä. Nykyisin tätä vajetta korjataan luomalla keinotekoisia lampia ja kosteikkoja niille soveltuviin paikkoihin. Kosteikot ovat metsätalouden kokonaisuuden kannalta pienialaisia ja sijoittuvat usein puunkorjuun kannalta vaikeille alueille.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että metsätalous aiheuttaa pääsääntöisesti haittaa riistaeläimille. Noudattamalla sertifiointisäännöksiä sekä hyvän metsänkäsittelyn ohjetta yhdessä järkevän metsästyksen säätelyn kanssa takaamme riistaeläimillemme riittävän hyvät elinolosuhteet elinvoimaisen kannan ylläpitämiseksi jatkossakin.

Metsäasioissa ota yhteyttä!