Metsätalous ja metsien virkistyskäyttö

4. syyskuuta 2020

Suomen metsätalousmaat ovat puuntuotannon ohella tärkeitä harrastusmaastoja monille eri luontoharrastuksille. Metsämme tarjoavat puun lisäksi arvokkaita ravinnon lähteitä, kuten marjoja, sieniä ja riistaeläimiä. Aineettomat virkistysarvot ovat vaikeasti mitattavia, mutta tärkeitä nekin. Metsänomistajien toimet eivät aina miellytä jokamiehen- tai metsästysoikeudella toimivia alan harrastajia. Metsien käsittelyssä pyritäänkin nykyisin ottamaan huomioon luonnon monet arvot sekä virkistyskäytön että luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Metsien käsittelyssä pyritään huomioimaan luonnon monet arvot.

Marjat ja sienet

Suomen lainsäädäntö takaa kaikille vapaan liikkumisen luonnossa omistusoikeudesta riippumatta. Marjojen ja sienien keräily kuuluu myös näiden niin sanottujen jokamiehenoikeuksien piiriin. Vaikka julkisessa keskustelussa välillä pyritäänkin saamaan aikaiseksi vastakkainasettelua metsätalouden ja keräilyn välille, täytyy muistaa, että metsätalouden toimenpiteet usein edistävät tiettyjen lajien mahdollisuuksia menestyä. Esimerkiksi korvasienen ja vadelmien huippusadot seuraavat uudistushakkuita ja alan vihkiytyneet harrastajat osaavat hakea satoa tietyn ikäisiltä uudistusaloilta. Harvennushakkuiden jälkeen valo maan kenttäkerroksessa lisääntyy ja mustikan ja puolukan menestysmahdollisuudet paranevat. Metsäautotieverkosto mahdollistaa helpomman pääsyn syrjäisemmillekin marjapaikoille. Ikävä kyllä, metsiemme valtava potentiaali keräilytuotteiden suhteen on erittäin vajaalla käytöllä.

Metsien valtava potentiaali keräilytuotteiden suhteen on erittäin vajaalla käytöllä.

Riista ja metsästys

Metsän eläimille metsätalouden toimenpiteillä on aiheutettu haittaa, mutta myös hyötyäkin. Metsästyksen harrastajalle vanhempien eränkävijöiden tarinat satapäisistä huurremetsoparvista herättävät kieltämättä pientä saaliskateutta. Metsätalouden vaikutus riistakantoihin on usein keskusteluissa ”pahiksen” roolissa. Eläimet sopeutuvat kuitenkin pääosin hyvin ympäristön muutoksiin ja etsivät tarvittaessa itselleen sopivia elinympäristöjä.

Eläimet sopeutuvat pääosin hyvin ympäristön muutoksiin.

Suuri riistaeläin hirvi herättää suuria tunteita sekä metsänomistajien että metsästäjien puolella. Metsänomistajat näkevät hirven rosvona, joka tuhoaa nuoret männyn taimikot, kun taas metsästäjät pitävät tiheää hirvikantaa tarpeellisen proteiinin lähteenä ja harrastustoiminnan mahdollistajana. Tätä tarkastellessa on syytä tiedostaa, miksi hirvikantamme on lähes kolme yksilöä neliökilometrillä ja kanta kasvaisi eksponentiaalisesti ilman metsästystä. Tärkeimpänä vaikuttajana tähän on metsätalous. Ilman metsänhoidon toimenpiteitä hirvikantamme olisi vain murto-osa nykyisestä. Lajiekologian kannalta hirven lisääntymiselle kriittinen tekijä on talven aikainen ravinnon saanti. Hirvi tarvitsee nuoria männiköitä selviytyäkseen talvesta. Metsätalous on viimeiset vuosikymmenet tehnyt parhaansa auttaakseen hirvikannan lisääntymistä suosimalla männyn viljelyä. Viranomaiset joutuvat kaatolupia myöntäessään taiteilemaan näiden eri intressipiirien välillä myös huomioon ottamalla liikenneturvallisuus. Toistaiseksi tässä on onnistuttu kohtuullisen hyvin.

Kanalintukantamme elää osittain luonnon omaa sykliä, kanta nousee ja laskee noin seitsemän vuoden jaksoissa ihmisen toimista riippumatta. Kanta on kuitenkin väistämättä kärsinyt myös metsätalouden toimenpiteistä. Nykyisillä metsänkäsittelyohjeilla haittoja pyritään vähentämään. Kansallislintumme metso on jopa antanut nimensä valtakunnalliseen metsien suojeluohjelmaan. Metson soidinpaikkavaatimukset täyttyvät parhaiten uudistuskypsissä metsissä ja rekisteröityjen soidinpaikkojen käsittelyssä on rajoituksia.

Teerikantamme on viime aikoina hieman noussut. Teeri on sopeutunut elämään talousmetsissä hyvin, samoin kuin pienin kanalintumme pyy. Kaikille näille lajeille on kuitenkin syytä turvata riittävä suoja ja ravinnon saanti myös kasvatusmetsissä. Vähempiarvoiset lehtipuut haapa, leppä ja koivu ovat tärkeitä lajien menestymisen kannalta. Kanalinnuistamme riekko on saanut eniten siipeensä metsien käsittelyn takia. Riekko elää suuren osan vuodesta suoalueilla ja osin tarpeettomatkin metsäojitukset ovat huonontaneet riekkojen elinympäristöjä voimakkaasti.

Pienemmistä nisäkkäistä metsästyksen piirissä ovat jänis, majava sekä turkiseläimet. Alkuperäinen majavakantamme on aikojen saatossa metsästetty lähes sukupuuttoon. Tilalle tuotu kanadanmajava on vallannut käytännössä jo koko Suomen. Metsänomistajalle ahkerana patoajana toimiva majava aiheuttaa harmia paikallisesti ja sen kantaa pyritään säätelemään metsästyksellä. Jänis ja turkiseläimet elävät pääsääntöisesti lähes missä tahansa ympäristössä, kun vain suojaa ja ravintoa on tarjolla.

Metsän monta merkitystä

Metsätalouden toimenpiteitä suunnitellessa on syytä muistaa, että metsä ei ole suomalaisille pelkkä puupelto. Geeniperimämme vuoksi metsä toimii monelle meistä tulon lähteen ohella kirkkona, ravinnon lähteenä ja huvikeskuksena. Kohdellaan metsiä kunnioittavasti ja erilaiset arvot huomioon ottaen, niin saadaan pidettyä kansantalous raiteillaan, kansan terveys kunnossa sekä mielet kirkkaina. Metsään kannattaa mennä ja kerätä marjat ja sienet talteen, metsästää ja ihan vaan nauttia hiljaisuudesta metsässä oleilemalla. Metsässä vietetty aika ei mene hukkaan!

Ota yhteyttä!